Mistä ne porot tulee?

Nimeni on Janica Karasti ja olen posiolaislähtöinen monitoiminainen. Minut tunnetaan parhaiten valokuvaustyöstäni, jota olenkin tehnyt pitkään. Tämä taiteilu on - ainakin vielä - sivujuonne, joka on vaan puskenut itsensä elämääni viimeisen vuoden aikana, kun asustelin juurillani Posiolla.

Posio on n. 3000 asukkaan kunta eteläisessä Lapissa, Kuusamon ja Rovaniemen välissä. Posiolla asuu enemmän poroja, kuin ihmisiä. Se on huikea aito matkailukunta, jonne kannattaa kyllä mennä tutustumaan, jos et ole vielä käynyt. Todennäköisesti ihastut ikihyviksi.

Siellä Kirintövaarassa meillä on edelleen kakkoskoti, Aihki-mökki, jossa maalailen tasaisin väliajoin porojani. Siis silloin, kun en ole Oulussa Pikisaaren työhuoneellani.

Aihkin seinät täyttyvät porotauluista ja jos haluat "yksityisnäyttelyyn", niin tuo ihana mökkimme on myös vuokrattavissa. Tervemenoa inspiroitumaan maagisen luonnon keskelle, tykkypuiden valtakuntaan.

Sukuani on tutkittu aina 1600-luvulle saakka ja polveudun suoraan alenevassa polvessa metsäsaamelaisista Kuolajärven ja Posion Kitkan lapinkylän "alkuasukkaista". Sieltäkö sitten tämä pakkomielle poroihin tulee - kuka tietää? Ne vain ovat aina olleet voimaeläimiäni, joihin tunnen vahvan yhteyden.

Jos pääset tutustumaan poroihin, niin huomaat niiden olevan aika fiksuja ja hiljaisella, vaatimattomalla tavallaan lempeitä otuksia, joilla on supervoimia. Tiesitkö, että poro on ainoa nisäkäs, joka näkee UV-valoa? Tai tiesitkö, että sarvet kasvatetaan ihan joka ikinen vuosi uudelleen takaisin - poron sarvi onkin kaikista nopeimmin kasvavaa luuta maailmassa! 

Kun muut tytöt olivat lapsuudessa heppahulluja, vietin minä jo aikaa naapurin poroaidalla. Ja siellä viihtyisin edelleen. Onneksi minulla on poromies-ystäviä Posiolla ja pääsen välillä hakemaan materiaalia taulujen maalausta varten. Kummiporoni Peppi asuu myös posiolaisella Ylitalon porotilalla.

Uskallan väittää, että jonain päivänä minulla on vielä omia poroja. Se lienee väistämätöntä!

Näissä maalaamissani poroissa näet suoraan elämääni. Kaikki aiheet ovat aina henkilökohtaisia ja viestivät siitä, mitä sisälläni milloinkin tapahtuu. Tarkkasilmäiset lukevatkin niistä minua kuin avointa kirjaa.

Useissa olen käsitellyt mm. omaa äitiyttäni ja sen herättämiä tunteita. Tai omaa jaksamistani, itseni hyväksymistä ja itsensä rakastamista - omassa voimassa olemista. Haluan säilyttää niissä tietyn rosoisuuden ja epätäydellisyyden - se on vastaisku omalle perfektionismilleni.

Poroja alkoi ilmestyä, kun elämässäni oli murrosvaihe ja suunta alkoi hakeutua burn outin kautta uusiin haasteisiin ja itseni näköiseen, vapaaseen elämään. Kahden kuukauden sairaslomani vain maalasin, maalasin ja maalasin...

Tauluista osa on myynnissä. Osa on niin henkilökohtaisia, että eivät ainakaan vielä voi jatkaa matkaansa. Hinnat vaihtelevat 200 eurosta +1000 euroon, lähinnä koon mukaan. Pienimmät ovat 20x30cm ja suurimmat metrisiä.

Pitäisin näistä mielelläni myös näyttelyn, jos jossain olisi niille sopiva paikka. Saa vinkata tai olla yhteyksissä!

                                                           Janica


PS. Koska taiteilu ei ole pääelinkeinoni laitan jokaisesta myydyn taulun hinnasta aina 10-50% hyväntekeväisyyteen.